Millä mielellä töihin menen?

Tämän runon löysin ja olikin varmaan ekaluokkalaiselle alun perin tarkoitettu. Muokkasin sitä hieman aikuisille tarkoitetutuksi ja koskemaan työelämää ja työntekemistä, kuinka olla osana työyhteisöä ja kuinka siellä käyttäydytään toisiamme kohtaan. Toivottavasti se tuo ajatuksen aihetta meille kaikille!

Huomasin rupeavani miettimään työhyvinvointia toisesta näkökulmasta. Vapaa-aikana ravinto, lepo ja liikunta toki määrittelevät myös meidän työssäjaksamista, mutta on myös mietittävä millä mielellä sinne menemme. Koulunsa aloittava ekaluokkalainen on innoissaan uusista asioista ja uuden oppimisesta.

Olisiko meidänkin syytä tehdä niin?

Lähteä töihin uutta oppimaan niin kuin jokainen työpäivä olisi se ensimmäinen. Kohtelemaan työkavereita, niin kuin toivoisimme heidän kohtelevan meitä. Sanoa kiitos ja anteeksi, sanoa ole hyvä ja huomenta. Näitä asioitahan opetetaan meille kotona sekä päiväkodissa ja koulussa. Miksi me ne unohdamme ne, kun pääsemme työelämään? Unohdamme ainakin joskus.

Voisimmeko joskus kysyä tuon kysymyksen kun työpäivä on edessä:

Joko töihin tulla saan?

Työpäiväni aloitan,

laukun olalle laitan,

kotiväelle vilkutan,

paljon uutta taas tänään oivallan.

Meidän taukohuoneen seinällä,

tärkeitä on sääntöjä.

Turvallisin mielin,

me niistä kiinni pidämme.

Olen kiva työkaveri.

Sanon "kiitos", "anteeksi".

"Ole hyvä", "huomenta"

se aina ilahduttaa toisia.

Kysyvä ei eksy tieltä,

Jos jokin vain painaa mieltä,

työkaverille tai esimiehelle kerron sen,

murheen ison, pikkuisen.

Innostusta, taitoa,

ihmetystä aitoa,

Päiväni on pullollaan,

joko töihin tulla saan?